Voi mahroton ku tua reisusa mennee toi aika nin mahrottoman äkkiä. Ei meinaa muuta keretä ko kamppeens levittää, ja sit tarttee jo taas mennä takasi. No ei mulla tiätysti nym mittään kovin issoo lommaa eres ollu, että sem pualeen ei oo ihme että aika meni äkkiä. Mut kamalan mukavaa oli, mää kävim meem mummua morjestamasa ja viätin hiljasuurer retriittiä yksinäni. Kelit ei kyl mua helliny, vettä tuli ko aisaa joka päivä. Sit tiätysti mää satuij just syysmyrskyn aikaan sinne keskelle mettää yksinäni. Mää olin satarosenttisev varma, että nys siältä mennee vähintäns sähköp poikki, jollei sij joku mänty kaarup pirtim päälle! Olev vai, siä mittään sähköt menny! Mulla oli kynttilät ja taskulamput, ja saunasa käyresä oli akkunan ulkopualla myrskylyhty ja saunan eteisesä tuikku lyhrysä palamasa. Että sik ko ne sähköt mennee, ko mää oon siä saunasa, tiätysti sij just sillon, ni ei haittaa mittään. Komia siinä oli saunoo, tuuli vaav vinku ja vonku. Enkä mää yäuniani menettäny, päivvasto. Mää makasin ko härski silli siä sänkysä, enkä heränny aamulla eres sihen ko meen isä päristeli pihasa moottorisahalla!


Olim mää kyl jonkuverrav väsynykki, ettei sem pualeen. Sem päiväm mää sip pysyinki siä mettän keskellä, enkä lähteny mihenkä kokopäivänä. Paitti tiätysti mettäsä kuljin, ko hain suppilovahveroita. Kyl mää jokusen niitä löysinki, mut kamalasti oli huanoja joukosa. Mut sev verta sain, että paistoin niitä sip pannusa ittelleni.